Mulla on paha sairaus.  Oiskohan siihen mitään lääkettä?  Sairaudella ei ole vielä nimeä, mutta oireina ovat ahneus ja laiskuus. En saisi surffata netissä tutkimassa muiden ihania tuotoksia ja saada niistä kipinää taas uusiin ja uusiin töihin. Eihän vanhatkaan ole vielä valmiita. On aina valtava polte aloittaa uusi juttu, mitä on pohtinut. Ja se polte sammuu jo parin sentin neulonnan jälkeen. Aivan kuin lapsilla on tuska saada jotain "mitä kaikilla muillakin on" ja sitten kun sen jonkin saa, niin se kiinnostaa vain pari päivää ja se siitä. Taidan siis olla kuin pieni lapsi. No, seurahan tekee kaltaisekseen, kun täällä päivät on pienen lapsen kanssa. Kalle ei tosin osaa vielä kinuta muuta kuin tissiä :)

Kallen hahtuvatöppöset sain sunnuntaina valmiiksi. Niistä tuli liian isot vielä ensi talvea silmällä pitäen, joten pitäsköhän tehdä toiset samanmoiset mutta pienemmät... Kovin riittoisa tuo 189g hahtuvakiekko. Viikonloppuna tein uuden hahtuvatilauksen. Sekin sitte piti saada tehtyä mahdollisimman pian, aivan kuin muka tuhoaisin nyt just heti paikalla neljä kiekollista hahtuvaa. Niin ja sitten tein kuivahuovutusvillatilauksen, minkä saa tänään hakea Matkahuollosta. Pitäs silittää toi pyykkivuori ennen villojen hakua, että saa sitten hyvällä omalla tunnolla hypistellä mitä paketista löytyy.

Lisäilin keskeneräisten töiden-laatikkoon kaikki keskeneräiset työni ja lista on huima. Hiukan sentään helpottaa noiden kolmen kohdalla mahdollinen purkutuomio. Naisten villapaidastakin saisi vaikka kuinka hyvää seiskaveikkaa sukkalangoiksi.

Eilen käväisin meikäläisillä äidin lankakirstulla penkomassa huivilankaa ja löytyihän sieltä semmoista. Aloitin Leskenlehtihuivia ja nyt sitte muka pitäisi jaksaa tehdä tuota pötkylää lähes pari metriä, plääh. Ei ole mun juttu. No, teen minkä teen ja tekeleen laitan vaikka jonkin nallukan kaulaliinaksi.


1,2 Tossut ennen ja jälkeen 40 asteisen kirjopesun.